lauantai 28. helmikuuta 2009

Hormoni ja muum murhe


Lankkulattia sopi makuualustaks paastoaikan.
Kolm viikko ole syäny vaa pualikkaan päivä sapuskast.
Turkki on nii paksu, et kaulapannak kiristävä.

Sängynvaltaaja



Tassu ei haitta vaik sänkys ois kui kuuma.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

100 pistoa kevätmuotia

Jokasel o niksinurkkans!
Toise ompele tossui ja jakui,
mut jostaki syyst mul o ompelem mahas?

- On siksakki ja etupistoi, helmalyhennyspistoi,
erinäissi solmui ja kiristyksi, on reikki ja riavui.

Äit ot päällimmäisep pois.
Sata pistoo jäi.
Maanantan pureta parikymment.
- Mahtak mun jakkun pudot?

Lumienkeli

Siperian talvi



Tälle kelille meidät on luotu!

tiistai 17. helmikuuta 2009

Tulen portille vastaan

Mul o iso piha Paroalhos. Se o aidattu ja siin o kolm portti. Takimmaisest mep päästä mettä tekemä kikkarei ja kakkarei. Sillai pysy piha siistin.

Pihal pidetä Hauvaneuvola treenei. Mää ole ain paikal ja pidä sopu yl.

Jos sattu nii, et äit ei ol koton
ja mää ole yksi pihal, ei kannat tul.
Voi käyd pahaste.

perjantai 13. helmikuuta 2009




Ystävänpäivänä 2009




Rapsutuksia hyville ystäville!
T: Rossi, Tassusse ja Äiti

torstai 12. helmikuuta 2009

Paljonks kello o?

Voisiva noust! Mun o nälkä!
Tassusse ja äit sairastava.
Tassusse o ollu kanttuvei maanantaist asti. Kaks vuarokaut se hyppis ko isommampualene kennguru, vet jive, kutisevitte tikitte kans. Nysse o jo rauhottun. Ja rauhottuuha se, ko laittaa ämbäri päähä. Ei värähdäkkä.
Äit o maannu ny kaks vuarokaut mahataudis. En tiä. Hiihtolomal pit ol talkko. Ei tän kettä voi laske ennenko Kaisa ja Eeroki ova taudi sairastane.

Huame olis vanhottetanssi Kiukkasis. Äit o hualisas, hiuka vaa.

Pahint kai o, et reikäkiakkomatsi mene sivu suu. Peruskoulu o haastanu opet, ja se matsi o kans huame.
- Kerranko pääsis vetasema vanhal Torspol verko tötteröl!

tiistai 10. helmikuuta 2009

Tassu-sisko ja sen veli-mää


Tassu ja mää helmikuun loskas Ihodes. Turkit ei kestä enää kosteutta ja meijän kierimistä.

Koiratohtorin vastaanotolla

Äiti viätti tuskasen pual tuntia koiratohtorin odotushuoneessa, kuunteli ja opiskeli koiranomistajien ajatusmaailmaa.

Jos mää hoida koiritte palikoi, ni äitin tyä on mitä suurimmassa määrin ihmisten palikoitten järjestelyä ja tiätty heille aivan ventoviaraiden asioiden selvittämist, niinko, et mää ole eläin ja heilläki o eläimi ja et meil elukoil tartte pitä roti ja et me haluta oppi sirkustempui, et meil olis ykski konsti ansait ruakka.

Mur ruast puhe olle, mu tarttis jättä hiilari minimi.
Ei vaikkia; otta liha pakkasest.

Sinä aikan, ko äit hake liha, tarttis piilotta sakse.
On taas se aik vuadest, ko must tehdä sukkalanka.

maanantai 9. helmikuuta 2009

ROOOOAAAAARGHH!



Tomne ääni must lähti iltapäivän pualella. Aloin olla lopen kyllästyny riekkujiin. Ihmise ei sit opet mittän tapoi koirilles; aamust ehtosse vaa leikitään?!



Riittävästi toistoja tämänrotuiselle

Vartioimistaipumukseni sai vahvistusta viikonlopun kurssilla:
Jos normaali hurtta tarvitsee 1800-2000 toistoa eri olosuhteissa oppiakseen jonkin taidon, riittää mustatetrrierille yks kunnon treeni.
Vaahtosin luentojen ajan äitin autossa niin, että analirauhaset on tält keväält klaarit.

Kävästiin tänäp kattomas, et joko Helil on yrjötauti. Normaalisti vingun sisälle. Tänään sulatin lunta takahotlarin vieressä. Tassu kattoi mallia.

Huurus oleva persus oli siskolle hyvää esivalmistelua iltapäivän leikkaukseen; otettiin kohtu pois. Vasta leikkauksen loppupuolelle, kun hänen kroppans suli, alkoi runsaasta verenvuodosta olla haittaa.
Ny sisko on kanttuvei. Toivottavast yä menee rauhallisis merkeis.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Sairastumisen säikäyttämä

Tassul ol aamuste yrjötauti.
Se yrjös ensin autoon ja sit metsästysmajan pihal ja sit mettään ja sit se pisti maate, mettään.
Äiti säikähti sen verra, et soitti kaik eläinlääkärinumerokki, jokka tosin eivä vastanne.
Pelkäs et pumpus o vika.
Tassu saatiin venutettua pätkä kerrallas pois kuusikost.
Ol se flaat!
Toipus kuiteski, ko makas taju kankkal pualpäivä ast.

torstai 5. helmikuuta 2009

Ylioppilaskirjoitukset

Aivan selvästi tässä aamussa oli jotain erityistä; Kaisa ja äiti eivät kinastelleet, Länttäri jaettiin sovussa, meidät heitettiin yksin pihalle pipunapilven perässä, varmasti siksi, että viihtyisimme kauemmin.

Makoilimme ulkoilun jälkeen tarkkailuasemissa äiskyn sängyllä. Siitä siirryimme ruokapöydän alle, mikä on täysin epätavallista.
Kaisa laitteli evästä, vaikka mitä ilmeisimmin ei ollut kyse pelimatkasta, sillä varustekassia ei näkynyt.

Kaisa lähti.
Äisky siirsi meidät kellariin, mikä merkitsee yleensä pitkää poissaoloa. Kellarin viileydessä elintoimintomme ikäänkuin hyytyvät ja jaksamme odottaa pitempään.
Kuului Berlingon häipyvä ääni.

Milloinkahan pääsemme täältä pois?

tiistai 3. helmikuuta 2009

Latentti estyminen

Täs tapahtuu latentti estyminen. Vaihtoehtoisest sammumine.
Tilanteen voi tulkita kans sillai, et tilast o juur poistunu ärsyke ja ehdotonta lepoa vaativa viisastumine alkaa.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Herääminen munauksen jälkeiseen aamuun

Äiti tapasi Länttärinhakumatkallaan eilisaamuisen hauvan, joka niin mua viehätti. Se oli iso kermanvärinen x-villistyttö. Niin söpö!
Emäntänsä oli pelästynyt aamulla, että jäämme vielä auton yliajamiksi! Outs!
Sitä en ehtinyt ajatella. Äitillä on ollut nyt tarpeeksi murhetta. Pitää elää siivommin.

Adoptioprosessit


Kuvissa toisen adoptiotyttäremme isi ja toisen isi ja äiti.

Munaus

Hau hau! ja hilpasin menemään Tassu kannoillani!
Hävettää.

Kävi niin, et äiti päästi meijät pihalle aamupissul. Sattumien summa oli, että portti ei ollu kiinni ja talomme ohi tepasteli juuri koira ja emäntä.

Ekaks äiti luuli meijän tervehtivän naapurin mummoa, mutta tyttärensä tuntien, hällä heräs epäilys portista. Äiti syöksyi ulos, aamutakin liepeet hulmuten ja rääkäisi peräämme.

Tassu palas eka käskystä, mut mää olin eksyksis toisen naapurin piha-aidan sisällä.
Voi kauhistus, ku äiti sen huamas!

Palasin kotio pallit maata viistäen. Unohdin Länttärinhakemisenkin, sain siitä kyllä persuksilleni.
- Ja taisin samalla paljastaa, et motoriset kykyni mahdollistavat uuden tempun harjoittelun Piskisirkuksen kevätnäytöstä varten.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Lumisessa metsässä

Mää tiäsin, et äiti ol lähdös metsään, vaik se ol varkkammite ulkovaattep pääl kääriytyneen filttiins ja yrit pelat pasianssi kämmenmikrol!
Kaisaka ei saanu mua syämä ennenko kaato maitto mun lihapuuron pääl. Vahdi sivusilmäl äiti ja hotkasi sapuska.

Mää tiäsin!
Tassusse ei päässy muka, kert me siädätetä nuart tipsupoikaa toissi koiri, muhu, ja meijä ol määrä laske häne ens kerta vapautte.
Valitti oikke aarnimetsä, etei se uskaltais karat.

Mää nauti metsäst, jäljist ja lumest!
Ne, ko mun tunte, tiätä, et tyylin o sillai kymne-askelt-ja-kiarumist-aargh!

Tipsu ot tunni vapaanseuraamise. Hyvä nii. Kulki emäntäns suajas. Luulis nukkuva ny.

Koiranvirka


Olen tyytyväinen tämänhetkiseen työpaikkaani, jossa pääasiassa järjestelen toisten hauvojen palikoita, siis niiden päänupeissa.