Eilen oli kolmastoista ja perjantai.
Aamu valkeni rupi huulessa.
Jonkun reissarissa ihmeteltiin toikkaria; laitoin, et eri ope kuin viime vuonna eli eri arvio kans. -Olin siis pilannu joitain joulufiiliksiä.
Lunta tuiskusi vaakatasossa, niin et korvat oli irrota. Ehdin kuitenkin palaveriin, vaik liikenne mateli.
Eka oikeel tunnil paljastu, kuin vähän kodit panostaa opettamiseen. Pitäis olla juutalainen kulttuuri, ni oltais ja pysyttäis PISA-tutkimusten kärjessä maailmantappiin. Millanen? No isien on opetettava lasta tunti päivässä, kunnes lapsi on kouluikäinen.
Olisin tosi onnessani, jos kakrut osais siivota, olla kohteliaita, leikata saksilla, solmia kengännauhansa, käyttää viivainta, tuntisivat kellonajat!? tietäisivät, mikä on kalenteri, ...tää on ihan siisti lista tää. Niin vähän kotona enää opetetaan oikeita elämisentaitoja.
Tosin, sain kudotun pannulapun yheltä tyttäreltä! Jippiii!
Yllättävän hyvin lapset kyl osaa noi geometrianjutut, vaik ne on ihan abstrakteja tokaluokkalaisille; ympyrälieriöt?
Päivän lopuks säikäytin kutosen taidehistorialla, expressionismilla ja sillä, millainen ihminen on taiteilija. Töistä tuli mukiinmeneviä.
Kotimatkalla kieppasin Eeron kautta. On muuttanut Kauttuan koulun asuntoihin. Ei ollu kotona.
Kotona lauma päräytti pihalle ja siitä takamettään. Lumipallojen sulattelussa meni tovi. Laitoin kaikille vielä villapaidat.
Asiakkaina oli vanhan koiran hierontaa ja konsultointi pikkukoiran huonon tavan karsimisessa.
Maassa on lumi. Omat piskit viihtyvät ulkosalla.
Itseni tunnen vielä kippiäksi.
Se ol eilinen.
Tämä aamu valkeni vielä myrskyisänä.
Tähti tökkii säärtäni ja kantaakolisuttelee ruokakuppiaan.
Pitää mennä täyttämään se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti