Odotellen

Rossi nukku kerälle käpertyneenä sänkyni vieressä. Se on lopen uupunut, sillä Hipsuliinalla on juoksu kymmenettä päivää. Kellari on tullut tutuksi. Siellä jäähtyy.

Poikakoira osallistui elämänsä eka agikisoihin ja sai kaksi tulosta; molemmista vain viisi virhepistettä, ajat ylittyivät, sillä oli vaikea keskittyä kahteen asiaan yhtäaikaa - Kaisan seuraamiseen kilparadalla ja äitin etsimiseen yleisön joukosta.
Ostin hälle barbourtakin.

Katselin äsken Kukka-kuvat läpi.
Tämmöstä tämä. Kait sitä herää, kun pentu syntyy.

Tassu on vetreytynyt, laihtunut. Sekin kisasi. Eka oli hylky ja toisesta tuli Tassullekin tulos. Kisattu on jo 2004, mutta kieltäytymisiä, hösellyksiä on ollut liikaa.

Menen tammikuussa molempien kanssa Turun kisoihin. Pyrin minimoimaan liikkeeni ja äänenkäyttöni niin eikös se siitä.
Kiva, kun seitsemänvuotiaillekin on puuhaa.
Verijälki jää eläkeikää varten.

Hipsu - kuolainen Hipsu on ottanut kaiken irti juoksustaan.

Turun näyttelyssä marraskuussa Hipsulta löytyi suuret korvat ja lyhyt kaula. Lisäksi kehäliikkuminen oli mitä oli, sillä väsytin Hipsun ennen esiintymistä.
Näimme kolmivuotiaan Hipsunvärisen uroksen.

Rossi käänsi kylkensä Hipsulle. Ei jaksa enää!

Kehun itteäni!

Kaikessa treenaamisessa ja ohjaamisessa on valmentajaurani punaisena lankana kulkenut teema:

Eri lajien ymmärryksen mukanaan tuoma ajatuksien rikkaus, rajojen rikkominen, luovuuden voima.

Tästä intoutuneena:
Kikka 1. kohti Messaria.
Kiinnitin Hipin narupalloon aktivointipallon. Nyt tämä kaikkein mieluisin punttilelu painaa liki puoli kiloa.

Makkamisest

Ehtomakkamine ja aamumakkamine,
ne ova valla eri muatossi toimepitei;

Ehtomakkamine suariteta vaa äiti kutsust.
"Men sin jalkopäähä", se sano, ja mää asetu varovaste kiarul sillai kevyest, eteivä häne jalkans puudu.

Aamumakkamine o pelkästä brutaali!
Sitä kannustava epätoivose voihkasu ja sadattelu.
Mää rojahda nii keskel äiti pääl, ko suinki saa tähdätyks ja kallista itten rötkölles nii, et painoki tuplaantu.

Tassu ei tohdi ko tyäntä kenkä äiti suuhu.

Hipsu puree äiti aamusi! -vaan amusi - kiaru pää ympärs ja pure!

Lahjattoma treenaava

Kolme reeni ja ilmottaudui kisoihi!

ei mitään mielenkiintoista

Sen tietää, et ku ei ol kuvaa, ei ol lukijaa, ni voi kirjottaa mitä vaan.

Toisaalta, sitä haluais herättää huomiota, jotta muistetaan, varsinkin, jos palaa poroks.

Homman nimi on se, että saunanpurkutalkoot on pidettävä pikimmiten, sillä en osaa käyttää sähkösaunaa - lämmitin sitä jälleen koko yön!

Se on nyt tärkein asia, joka mun on sovitettava Hauvaneuvolan kalenteriin.

- Menossa vanhainkodinlenkille. Siellä on toistakymmentä pentua!

Särkyneen tilalle

Pohdinta on menos, mitä ottaisin särkyneen tilalle.
Tilanne on sinänsä hyvä, kun ensisijainen valinta syntyy ekaks.
Kahden ja kolmen viikon kuluttua siitä toissijaiset.
Taidan antaa luojalle valtuudet valita; jos ekas ei ol mun narttua, siin ei sit ole. Kyl kasvattaja sen osaa valita.
Toises on maailmanvoittajii, mut onk niil aivot, on kysymys.
Kolmannes pitää ol tarkkan kenel hännän jättää.

Mitä sitä pohtimaan.

tarttis sittenki treenata...

Kokeilin, mitä lahjattoma tekee eli treenasin koiriani.
Erehdyin treenaamaan toisen ja kolmannenkin kerran.
Koska edistystä tapahtui joka kerta aikast pali, jäin miettimään, josko tarttis sittenki - tai jospa ollaanki niit lahjattomii?

Ei helkkari!
Hirvittävän huano todellisuudentaju! Määhä olen Lajattomitte perustajajäsen!

Ny on kolme koiraa agitreenaukses, et josko kisoihin menis.
Hipsua olen kouluttanu jumppatunneil. Oppimises ei ol ongelmia. Rossi osaa mitä vaan, kunhan mää juaksen rinnal. Tassu osaa mitä vaan, kunhan namipussi juaksee rinnal. Jos pussi jätättää, loppuu ponnistus kesken. Voi olla et iso mahakin painaa.