Kehun itteäni!

Kaikessa treenaamisessa ja ohjaamisessa on valmentajaurani punaisena lankana kulkenut teema:

Eri lajien ymmärryksen mukanaan tuoma ajatuksien rikkaus, rajojen rikkominen, luovuuden voima.

Tästä intoutuneena:
Kikka 1. kohti Messaria.
Kiinnitin Hipin narupalloon aktivointipallon. Nyt tämä kaikkein mieluisin punttilelu painaa liki puoli kiloa.

Makkamisest

Ehtomakkamine ja aamumakkamine,
ne ova valla eri muatossi toimepitei;

Ehtomakkamine suariteta vaa äiti kutsust.
"Men sin jalkopäähä", se sano, ja mää asetu varovaste kiarul sillai kevyest, eteivä häne jalkans puudu.

Aamumakkamine o pelkästä brutaali!
Sitä kannustava epätoivose voihkasu ja sadattelu.
Mää rojahda nii keskel äiti pääl, ko suinki saa tähdätyks ja kallista itten rötkölles nii, et painoki tuplaantu.

Tassu ei tohdi ko tyäntä kenkä äiti suuhu.

Hipsu puree äiti aamusi! -vaan amusi - kiaru pää ympärs ja pure!

Lahjattoma treenaava

Kolme reeni ja ilmottaudui kisoihi!

ei mitään mielenkiintoista

Sen tietää, et ku ei ol kuvaa, ei ol lukijaa, ni voi kirjottaa mitä vaan.

Toisaalta, sitä haluais herättää huomiota, jotta muistetaan, varsinkin, jos palaa poroks.

Homman nimi on se, että saunanpurkutalkoot on pidettävä pikimmiten, sillä en osaa käyttää sähkösaunaa - lämmitin sitä jälleen koko yön!

Se on nyt tärkein asia, joka mun on sovitettava Hauvaneuvolan kalenteriin.

- Menossa vanhainkodinlenkille. Siellä on toistakymmentä pentua!

Särkyneen tilalle

Pohdinta on menos, mitä ottaisin särkyneen tilalle.
Tilanne on sinänsä hyvä, kun ensisijainen valinta syntyy ekaks.
Kahden ja kolmen viikon kuluttua siitä toissijaiset.
Taidan antaa luojalle valtuudet valita; jos ekas ei ol mun narttua, siin ei sit ole. Kyl kasvattaja sen osaa valita.
Toises on maailmanvoittajii, mut onk niil aivot, on kysymys.
Kolmannes pitää ol tarkkan kenel hännän jättää.

Mitä sitä pohtimaan.

tarttis sittenki treenata...

Kokeilin, mitä lahjattoma tekee eli treenasin koiriani.
Erehdyin treenaamaan toisen ja kolmannenkin kerran.
Koska edistystä tapahtui joka kerta aikast pali, jäin miettimään, josko tarttis sittenki - tai jospa ollaanki niit lahjattomii?

Ei helkkari!
Hirvittävän huano todellisuudentaju! Määhä olen Lajattomitte perustajajäsen!

Ny on kolme koiraa agitreenaukses, et josko kisoihin menis.
Hipsua olen kouluttanu jumppatunneil. Oppimises ei ol ongelmia. Rossi osaa mitä vaan, kunhan mää juaksen rinnal. Tassu osaa mitä vaan, kunhan namipussi juaksee rinnal. Jos pussi jätättää, loppuu ponnistus kesken. Voi olla et iso mahakin painaa.

Mitäs tapahtuikaan?

Muisti on sitten lyhyt!

Jospa kertaa takaperin: Arrasta treenattiin just. Hippi näytti sille, mistä kanat kusee; Hänen pöydälleen ei nousta!
Keittiöstä kuuluu kummaa tärinää. Hippi hyppäs tuolille, joka joustaa. Siitä tärinä. Tuolilla on Hipin kosketusalusta eli mun peffatyyny. Siksi kai.
Rossi ja Tassu loikoilee. Mennään koht kauppaan. Maito ja Frolikit on loppu.

Aamulenkki tehtiin vain takamettään. Piilotettiin sinne pari ämpärillistä omenoita. Mahtaaks kellään muulla olla ylituotantoa?

Torstaiaamuna reippailtiin Laten ja Pilvin kans Soukaisis. Pojat tulee ihan hyvin toimeen keskenään.
Hipin röijy filttaa kainalokarvat. Mitäs keksis siihen ongelmaan? Leikkaan pois tai öljyän.

Olen vielä sairaslomalla selästäni. Vasen takajalka enää porottaa.

Lukko voitti illal Ilveksen.