Rossi syntyi kotona Euraniityllä 10.3.2003 ja nukkui pois tänään 17.6.2015.
- Hyvä poika
- Lämmin kiitos
äiti
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Tosi hitaasti
Joulu on ens viikol?
Ennil on juoksu.
Hulda tulee jouluks juoksuines!
Remontti menos.
Hippi on kolmat kertaa tiineenä.
Rossi ja Tassu pelittävä.
Hilkka soit, et Biitti on nukkun pois.
Hyvää Joulunalust kaikil :)
Ennil on juoksu.
Hulda tulee jouluks juoksuines!
Remontti menos.
Hippi on kolmat kertaa tiineenä.
Rossi ja Tassu pelittävä.
Hilkka soit, et Biitti on nukkun pois.
Hyvää Joulunalust kaikil :)
perjantai 31. tammikuuta 2014
LEGENDAA
I foud 5-6 years old essey of mine. Use google translator :)
LEGENDAA
Mustaterrieri on menestynyt hienosti ja rodun suosio varsinkin näyttelykoirana on edelleen nousussa.
Toivon hartaasti, että Suomalaisen mustaterrierin kehitystä ei pysäytetä, kun se nyt vapautetaan työkoiran ominaisuuksien näytön velvoitteesta.
Suomessa koirat valioituvat tulevaisuudessa ilman käyttötuloksia?!
Rodun historiaa Venäjän sodanjälkeisenä aikana:
Sodan seuraukset Venäjän kenneltoiminnassa
Tiedetään, että sotavuosien aikana puhdasrotuiset koirat katosivat Venäjällä melkein sukupuuttoon. Ihmiset jäivät kuitenkin kaipaamaan niitä.
Pitkäkarvaisen, pienen moskovan toy -terrierin oli pitkälti täytettävä muodostunut aukko koiraharrastajien sydämessä.
Metsämiehille piti kelvata venäjänspanieli.
Työkoiraharrastajille Red Star kennel (Krasnaja Zvezda, 1924) tarjosi tuolloin useita eri rotuvaihtoehtoja: moskovandoggi, moskovannoutaja (moskovsky vodolaz, m. diver, m. rettriever, m. vesikoira), moskovanvartiokoiraa (moscovsky ´watchdog´), ja viimeisenä muttei vähäisempänä mustaterrieriä, tarinan sankarikoiraa.
Mielikuvituksessaan eurooppalaiset olivat aina kuvitelleet, että jossain Venäjällä on varmasti suuria karhumaisia koiria. Tämän legendan vahvisti mustaterrieri. Mustaterrierin kaltaisen koiran ilmestymistä julkisuuteen oli odotettu.
Harmiksemme tähän päivään mennessä ei rodun kehityksestä ole julkaistu yhtään kattavaa dokumenttia. Pieni osa siitäkin, mitä on tiedossa, on niin epäselvää, että se saa aikaan kaikenkarvaisia tarinoita. Toivottavasti saan kerättyä tähän artikkeliin mahdollisimman todenperäistä tietoa. Jotta tieto ei olisi kuivaa, lisään rodunharrastajien kertomuksia.
Suuren kennelin resurssit riittivät uuden rodun kehitystyöhön
Mikään yksityiskennel ei olisi pystynyt jalostuskokeiluun sellaisessa mittakaavassa kuin valtion Red Star kennel. Yli sataa eri koiraa eri koiraroduista käytettiin kehiteltäessä mustaterrieriä.
Vuonna 1955 mustaterrieri esiteltiin Neuvostoliiton maatalousnäyttelyssä ensimmäistä kertaa omana rotunaan. Esillä oli ensimmäisen ja toisen polven kasvatteja.
Todetaan, että tällä hetkellä koira-alan spesialistit tuskin pystyvät luomaan mitään merkityksellistä jo olemassa olevista mustaterrierien jalostuslinjoista, sillä alkuperäinen jalostusmateriaali jättää enimmäkseen toivottua jälkeä.
Ulos Neuvostoliitosta
1967 vietiin ensimmäiset mustaterrierit Latviaan.
Länsi-Euroopan maiden nopea reagointi lisäsi mustaterrierin suosiota. Uskomattoman aikaisin, jo vuonna 1968, FCI:ssä hyväksyttiin tämän hyvin nuoren rodun olemassaolo.
Suomeen ensimmäiset mustat tulivat 70-luvun alussa. Rotu virallistettiin 1981, ja 29.9.1983 FCI hyväksyi mustaterrierin rotumääritelmän nr. 327. Rotu pääsi kilpailemaan kansainvälisistä serteistä.
Legendan alku Suomessa
1970-luvun alussa Suomeen tuotiin mustaterrierit
22.12.1969 syntynyt narttu V-73 Jolka SF01519T/73 (Fang-Ruza) ja 5.3.1970 syntynyt uros V-75 Max SF06053P/75 (Jim-Inga).
Jälkimmäisellä oli 7 pentuetta jälkeläisiä, yhteensä 17 pentua, joista tunnetuin oli uros Ctsecu ”Iso-Retu” sekä narttu Jolkas Diniza, jonka jälkeläinen oli narttu ”Saara” Janra, rodun ainoa käyttövalionarttu maassamme.
Samalla tuotiin Maxin veli Maks-Nim, oletettavasti Max U730001 (Jim- Inga), jolla oli yksi suomessa syntynyt kolmen nartun pentue. Niistä Anestesian jälkeläinen oli uros Pikkupirtin Alfred ”Pikku-Retu”.
Iso-Retu, Pikku-Retu ja Saara ovat harvoja käyttövalioitamme.
Saaran siskosta, Jelenasta, tullaankin sitten suoraan Eppix- ja Flourish-kennelien hyviin käyttökoiriin.
Näyttelyissä mustaterrieri sijoitettiin aluksi suureen seurakoiraryhmään.
Vuonna 1975 se sai oikeuden kilpailla palveluskoirakokeissa. Suomessa mustaterriereillä on kilpailtu menestyksekkäästi kaikissa PK-kokeiden maastolajeissa. Samalla rotu siirrettiin palveluskoiraryhmään (D-ryhmä). Tosin käyttövalioita on syntynyt harvakseltaan.
Vuonna 1994 otettiin mittaa terrieriryhmässä.
Vuoden 1995 alusta mustaterrieri luokiteltiin FCI:n ryhmään 2, pinseri-, snautseri-, molossityyppiset ja sveitsiläiset karjakoirat.
Voimassa oleva rotumääritelmän suomennos on Suomen Kennelliiton hallituksen hyväksymä 12.1.1987. Rodut rodun sisällä
Mustaterrieri kehitettiin Red Star -kennelissä mm. seuraavien rotujen toistuvina risteytyksinä:
· suursnautseri
· airedalenterrieri
· rottweiler
· newfoundland ripauksella tanskadoggia
· itäeurooppalainen paimenkoira
· kaukaasianpaimenkoira
Kaiken kaikkiaan tässä kehitystyössä käytettiin 17 eri rotua.
Rotunimet näyttävät vaihtelevan sen mukaan, miltä puolen rajaa niitä on tarkasteltu.
Nöffi taitaa pääsääntöisesti olla moskovannoutaja, moskovsky vodolaz.
Itäeurooppalainen paimenkoira taas? Jospa se onkin länsi-venäjän laika tai joissain yhteyksissä mainittu saksanpaimenkoira?
Jos KoiraNettiin on uskominen, löytyy rodun takaa jopa bokseri CH Wedge Hollows Hasty Harry, jonka nimi muistuttaa epäilyttävästi yhtä tämänhetkistä rotumme tuomaria.
Kompastuskiviä jalostustyössä
Aluksi risteytyksillä ei ollut pitkää turkkia, kuten nykyisellä mustaterrierillä.
Armeija tarvitsi käyttöönsä suuren, vahvan ja vaatimattoman koiran, jonka turkki ei vaatisi huoltoa ja jonka ilmiasu olisi vakuuttava sille osoitetussa tehtävässä eli pelote sinänsä.
Koiran tulisi omata myös hyvä koulutettavuus. Jalostusmateriaali valittiin näitä päämääriä silmälläpitäen.
Ensimmäisen sukupolven risteytykset olivat hiljaisia yksilöitä. Vartiointityö, johon rotua itse asiassa kehitettiin, sen sijaan vaati päinvastaisia ominaisuuksia.
Tämän takaiskun paikkaamiseksi Red Star kennel, johtajanaan kenraali G.P. Medvedev, päätti lisätä rotuun metsästävää ajokoiraa (hound).
Eräs toinen alkuaikojen toive oli, että mustaterrierillä olisi pystyt korvat.
Kehitteillä olevaan rotuun lisättiin husky-tyyppisen laikan verta. Se testi meni mönkään, mutta oli kai kokeilun arvoinen.
Siviiliharrastajien mukaantulo
Hyvät työkoiraominaisuudet ovat aina olleet Red Star kennelin jalostustyön korkein tavoite.
1957 Palvelus- ja Metsästyskoirien yleisliittolaisessa näyttelyssä esiteltiin 43 mustaterrieriä. Koirat saivat laajojen kasvattajapiirien huomion.
Punainen Tähti -kennel alkoi myydä toisen ja kolmannen sukupolven pentuja harrastelijakasvattajille.
Näin mustaterrierille koitti uudenlaisen kehityksen aikakausi.
Siviilien mukaantulo herätti myös huolta;
Miten varmistetaan tämän armeijan kennelin tarjoaman melko tasalaatuisen eläinkannan olemassaolo, ja miten samalla säilytetään rodun hyvät käyttöominaisuudet?
Tultaessa 60-luvulle, jalostustyön siirtyessä pääasiassa harrastelijakasvattajille, alkoi rotu asteittain muuttua. Aika-ajoin pennut silti muistuttivat siitä rotujen sekamelskasta, josta mustaterrieri oli luotu.
Pentueisiin ilmaantui airedaleja, rotikoita, nöffejä, tai pennut syntyivät sinisinä, vehnänvärisinä, jopa brindleinä.
Värilliset muuten miellyttivät ulkomaalaisten koiraharrastajien eksotiikanhakuista silmää. Biologin näkökulmasta sekamelska muistutti rodun alkuperästä, jonka vaikutusta vastaan ei voi taistella, korkeintaan pitää mielenkiintoisena. On myös siunaus, jos rodun monimuotoisuus paitsi säilyy, myös näkyy.
60-luvulla koirien suurimmat ongelmat ilmenivät hampaistossa. Syyt hampaiston puutteisiin löytyivät aivan rodun alkujuurista. Hyvin erityyppiset ja -rakenteiset koirat erilaisine päänrakenteineen muodostivat uuden rodun juuret ja vaikuttivat rodun ilmiasuun, vaikkakin jalostusmateriaalia karsittiin tuntuvasti.
1979 Punainen tähti -kennel laati roturyhmälle standardin. 800 pentueen raja (yli 4332 pentua) oli ylitetty. Voitiin olla tyytyväisiä, sillä suurin osa pennuista vastasi asetettua standardia. 1981 näitä standardeja tarkistettiin.
Nyt, vuonna 2008, on rodun kotimaassa menossa jälleen uusi standardintarkistusprosessi. Näin asiantuntijat kuvailevat rodun esivanhempia
Suursnautseri Roy (s. 1947), kantaisä
Tyypillinen siitoskoira, jolla oli vankka ja kuiva runko, tasasuhtainen rakenne, hyvin kehittynyt luusto ja lihaksisto. Etujalkojen varpaat olivat hieman ulospäin kiertyneet. Takajalat olivat asettuneet ikään kuin ”lehmän kintereet”. Uroksella oli tasapurenta.
Yhdistelmästä Roy ja rottweilernarttu Una kahta koiraa, Vakh´ia ja Azart´ia, käytettiin siitokseen.
Vakh´n poika Foka siirsi jälkikasvulleen alapurentaa. Siitä huolimatta sisäsiitos Fokaan antoi lupaavia tuloksia. Narttua Tiza, joka oli moscovsky vodolaz, käytettiin myös siitokseen. Sillä itsellään oli valkoinen rinta ja varpaat. Nämä merkit siirtyivät järjestelmällisesti jälkikasvulle.
60-luvun alussa pentuesisaruksia, suursnautsereita Dasso ja Ditter v. Dranhenshlucht´ia käytettiin jalostustyössä. Jälkimmäinen todettiin monocrytorchidiksi (Diagnoosi vapaasti käännettynä: kives missä lie, jopa nartullakin)
Vaikkakin tämä on hyvin lyhyt lista jalostuskokeissa käytettyjen yksilöiden puutteista, niiden uskoisi aiheuttavan kauhunsekaisia tuntemuksia kenessä tahansa kasvattajassa.
Jos edellä mainitut ongelmat on kirjattu ja julkistettu, niin, missä kulkee tavallisen harrastajan, kasvattajan mahdollisuus vaikuttaa.
Jokainen varmaan listaa omat prioriteettinsa tärkeysjärjestykseen ja toimii niiden mukaan.
Mikä sitten on mustaterrierin menestyksen salaisuus?
Ilmestyessään näyttämölle nykymustaterrieri täräyttää tajunnan.
Miten tällainen nuori rotu sai maailmanlaajuisesti arvostettujen rotujen aseman?
Työkoirana mustaterrierin suosio määräytyy ennen kaikkea yksilön hyödyllisyydestä, kyvystä suojella omistajaa ja tämän perhettä.
Suuri koko yhdistettynä erinomaisiin työkoiraominaisuuksiin, rohkeuteen ja samalla eleganttiin ulkomuotoon, sosiaalisiin taitoihin ja hermorakenteen jämäkkyyteen takaa, että mustaterrierin suosio ei ole vain hetkellistä, vaan että se voi kasvaa edelleen, - jollei ihminen poikkea rodulle asetetuista alkuperäisistä kriteereistä. Kehitys ja muutos eivät ole kaikessa toimintaa ohjaavia arvoja.
Paitsi, jos ihminen kehittyy huomaamaan, ettei kaikkea tule ronkkia.
Erityyppiset mustaterrierit
Puhuttaessa mustaterrieristä rotuna on oleellista mainita rodun sisällä olevat kaksi eri tyyppiä. Jako ei ole aivan yksiselitteinen, mutta se auttaa ymmärtämään rotua oikein.
Terrierityypin koirat ovat yleensä neliömäisiä. Niillä on kapea, pitkä pää, kuiva ja korkealle asettunut kaula, suora olkavarsi, litteä rintakehä sekä litteät lihakset. Pitkät vipuvarret ja hyvin kulmautuneet raajat tekevät koirista laajaliikkeisiä.
Käytökseltään tasapainoisina tämän tyypin koiria voidaan tuoda riittävästi esille. Ne näyttävät urheilullisilta ja ovat uhkarohkeitakin. Muutamat asiantuntijat niin Venäjällä kuin ulkomaillakin pitävät tätä tyyppiä parempana, vedoten siihen, että mustaterrierin imagon tulee mukailla rodun nimeä, terrieri.
Oma ajatukseni on, että nimen valinnassa tehtiin pari rajoittavaa mokaa; musta ja terrieri. Suurin osa eksperteistä on luojan kiitos toista mieltä.
Tämän takia mustaterrieri on siirretty FCI:n ryhmästä III ryhmään II.
Rottweiler tyypin (termi, johon olen törmännyt Venäjällä) koirat ovat mahtavan kokoisia massiivisine luineen, pulleine lihaksistoineen, leveine ja syvine rintakehineen, hyvin karskeine rakenteineen.
Hermorakenne näillä koirilla on erityisen vakaa ja tasapainoinen. Jo niiden olemassaolosta huokuu rauhallisuus ja itsevarmuus.
Ensisilmäyksellä koira voi näyttä hitaalta, jopa laiskalta, mutta tämä leppoisuus piilottaa sisälleen valmiuden hyökätä salamannopeasti ja epäröimättä taistoon vastapuolen esittäessä pientäkin vastarintaa, aggressiivisuutta.
Mustaterrierierin anatomiassa ei ole mitään terrierimäistä. Esimerkiksi airedalenterrierille tyypillinen rakenne on mustaterrierillä todella suuri virhe.
Puhuttaessa työkoiraominaisuuksista monet kouluttajat sanovat, että mustaterrieri oppii nopeasti ja se muistaa oppimansa hyvin, mutta uudelleenkoulutusta on turha yrittää. Tämän takia on vallalla luulo, että mustaterrieri on vaikea kouluttaa.
Oma kokemukseni on, että mustan kanssa tulee välttää turhanpäiväistä treenaamista, ylimääräisiä toistoja. Se opiskelee itse, jos sen oppimista ei sosiaalistumiskaudesta asti järjestelmällisesti ohjaa.
Koska koira on kotioloissa tyyni ja huomaamaton, sen opettaminen voi epähuomiossa jäädä vähemmälle ihmisen keskittyessä kouluttamisen sijaan viisaan koiranpennun palvontaan.
Koira on yllättänyt monesti omistajansa sanellen varsin nuorena perheen säännöt.
Mustaterrierin voi kouluttaa mihin vain, mutta suojelijan, reviirinvartijan ominaisuuksia en missään muodossa vahvistaisi vaan suoranaisesti sammuttaisin.
Esimerkiksi omat koirani eivät korvaansa lotkauta, jos olen paikalla, mutta ”suolistavat” reviirilletulijan, jos ole poissa.
Häntä heiluu hiljaisen, ison koiran seisoskellessa autossani. Älä kuitenkaan avaa ovea!
Show-koira
Viime vuosien aikana mustaterrieri on käynyt rotuna läpi muutoksia, jotka ovat palvelleet lähinnä näyttelymaailmaa, evät niinkään sen toimintakykyä ja käyttöominaisuuksia.
Muutokset eivät ikävä kyllä ole vahvistaneet rotuun jalostettuja arvokkaita ominaisuuksia.
On huomioitava, että onneksi näyttelyinnostus johtaa väistämättä siihen, että ei-toivotusti käyttäytyvät yksilöt tulevat esiin.
Turkki
Jotkut, onneksi enää harvat luulevat, että mustaterrierit jaettaan turkin mukaan pitkä- ja lyhytturkkisiin. Red Star todellakin toi turkin pituusasian esiin ensimmäisessä rotumääritelmäversiossaan.
Emme enää voi puhua lyhytkarvaisesta mustaterrieristä rodun variaationa, sillä tätä tyyppiä ei pitäisi enää esiintyä. Tiedän kuitenkin, että tänäänkin lyhytkarvainen musta kuorsaa jossain huushollissa.
Mustaterrieri oli jalostuksensa alkuvaiheessa lyhytkarvainen. Se ei voinut olla muutakaan, sillä sen perustana ovat rodut, joilla ei ollut rodun nykyistä tuntomerkkiä, huomiota herättävän runsasta ja näyttävää turkkia.
Vielä 80-luvulla mustien turkki nypittiin suursnautserien tapaan trimmauksen yhteydessä.
Nykypentueissa on silloin tällöin pentuja, jotka tulee nyppiä. Saaralla oli nypittävä turkki. Tämän hetkisen narttuni turkki kertoi ensimmäistä kertaa viime keväänä, että se pitää nyppiä. Missä lie syy. Ruokavaliossa, terveydessä, elinolosuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia eikä 5½-vuotias liene vanhuuttaan hapertunut.
Tänä päivänä esiintyy myös eri värejä ja valkoisia merkkejä. Samoin esiintyy karvanlaatuja laidasta laitaan. Nartullani on rotumääritelmän mukainen karhea, hieman laineikas turkki. Uroksellani turkki on pehmeämpi, läpitunkemattoman tiheä ja kihara, tosin säänkestävä. Erinomaista lankamateriaalia kummallakin. Villaa voi kehrätä sellaisenaan eikä lampaanvilla tarvitse ammattilaisenkaan mielestä 40% enempää.
Turkin asianmukainen tai vippaskonstein höystetty hoito ei vaikuta turkin väriin eikä geenien mukaiseen laatuun. Hoitamattomuuden kyllä näkee ja haistaa maallikkokin.
Monesti mustan valioyksilön kiiltävänmusta turkki muuttuu harmaammaksi; yksi karva musta, kaksi harmaata. Pentujemme isän turkki oli jo viisivuotisena harmahtava, meillä ollaan vielä pikimustia. Mustaterrierisi on ympärivuorokautinen harrastus. Se on niin työläs.
Oikea ruokinta, turkin huolto ja koiran oppimisen ohjaaminen pentulaatikosta asti vievät kaiken vapaa-aikasi. Tosin, se on myös vaivaton ja huomaamaton?
Ristiriita väittämissä selittyy, kun hankit sen ensimmäisen mustaterrierisi.
Lukekaa biologianläksynne - sanoisin rodun asiantuntijoiksi halajaville.
LEGENDAA
Mustaterrieri on menestynyt hienosti ja rodun suosio varsinkin näyttelykoirana on edelleen nousussa.
Toivon hartaasti, että Suomalaisen mustaterrierin kehitystä ei pysäytetä, kun se nyt vapautetaan työkoiran ominaisuuksien näytön velvoitteesta.
Suomessa koirat valioituvat tulevaisuudessa ilman käyttötuloksia?!
Rodun historiaa Venäjän sodanjälkeisenä aikana:
Sodan seuraukset Venäjän kenneltoiminnassa
Tiedetään, että sotavuosien aikana puhdasrotuiset koirat katosivat Venäjällä melkein sukupuuttoon. Ihmiset jäivät kuitenkin kaipaamaan niitä.
Pitkäkarvaisen, pienen moskovan toy -terrierin oli pitkälti täytettävä muodostunut aukko koiraharrastajien sydämessä.
Metsämiehille piti kelvata venäjänspanieli.
Työkoiraharrastajille Red Star kennel (Krasnaja Zvezda, 1924) tarjosi tuolloin useita eri rotuvaihtoehtoja: moskovandoggi, moskovannoutaja (moskovsky vodolaz, m. diver, m. rettriever, m. vesikoira), moskovanvartiokoiraa (moscovsky ´watchdog´), ja viimeisenä muttei vähäisempänä mustaterrieriä, tarinan sankarikoiraa.
Mielikuvituksessaan eurooppalaiset olivat aina kuvitelleet, että jossain Venäjällä on varmasti suuria karhumaisia koiria. Tämän legendan vahvisti mustaterrieri. Mustaterrierin kaltaisen koiran ilmestymistä julkisuuteen oli odotettu.
Harmiksemme tähän päivään mennessä ei rodun kehityksestä ole julkaistu yhtään kattavaa dokumenttia. Pieni osa siitäkin, mitä on tiedossa, on niin epäselvää, että se saa aikaan kaikenkarvaisia tarinoita. Toivottavasti saan kerättyä tähän artikkeliin mahdollisimman todenperäistä tietoa. Jotta tieto ei olisi kuivaa, lisään rodunharrastajien kertomuksia.
Suuren kennelin resurssit riittivät uuden rodun kehitystyöhön
Mikään yksityiskennel ei olisi pystynyt jalostuskokeiluun sellaisessa mittakaavassa kuin valtion Red Star kennel. Yli sataa eri koiraa eri koiraroduista käytettiin kehiteltäessä mustaterrieriä.
Vuonna 1955 mustaterrieri esiteltiin Neuvostoliiton maatalousnäyttelyssä ensimmäistä kertaa omana rotunaan. Esillä oli ensimmäisen ja toisen polven kasvatteja.
Todetaan, että tällä hetkellä koira-alan spesialistit tuskin pystyvät luomaan mitään merkityksellistä jo olemassa olevista mustaterrierien jalostuslinjoista, sillä alkuperäinen jalostusmateriaali jättää enimmäkseen toivottua jälkeä.
Ulos Neuvostoliitosta
1967 vietiin ensimmäiset mustaterrierit Latviaan.
Länsi-Euroopan maiden nopea reagointi lisäsi mustaterrierin suosiota. Uskomattoman aikaisin, jo vuonna 1968, FCI:ssä hyväksyttiin tämän hyvin nuoren rodun olemassaolo.
Suomeen ensimmäiset mustat tulivat 70-luvun alussa. Rotu virallistettiin 1981, ja 29.9.1983 FCI hyväksyi mustaterrierin rotumääritelmän nr. 327. Rotu pääsi kilpailemaan kansainvälisistä serteistä.
Legendan alku Suomessa
1970-luvun alussa Suomeen tuotiin mustaterrierit
22.12.1969 syntynyt narttu V-73 Jolka SF01519T/73 (Fang-Ruza) ja 5.3.1970 syntynyt uros V-75 Max SF06053P/75 (Jim-Inga).
Jälkimmäisellä oli 7 pentuetta jälkeläisiä, yhteensä 17 pentua, joista tunnetuin oli uros Ctsecu ”Iso-Retu” sekä narttu Jolkas Diniza, jonka jälkeläinen oli narttu ”Saara” Janra, rodun ainoa käyttövalionarttu maassamme.
Samalla tuotiin Maxin veli Maks-Nim, oletettavasti Max U730001 (Jim- Inga), jolla oli yksi suomessa syntynyt kolmen nartun pentue. Niistä Anestesian jälkeläinen oli uros Pikkupirtin Alfred ”Pikku-Retu”.
Iso-Retu, Pikku-Retu ja Saara ovat harvoja käyttövalioitamme.
Saaran siskosta, Jelenasta, tullaankin sitten suoraan Eppix- ja Flourish-kennelien hyviin käyttökoiriin.
Näyttelyissä mustaterrieri sijoitettiin aluksi suureen seurakoiraryhmään.
Vuonna 1975 se sai oikeuden kilpailla palveluskoirakokeissa. Suomessa mustaterriereillä on kilpailtu menestyksekkäästi kaikissa PK-kokeiden maastolajeissa. Samalla rotu siirrettiin palveluskoiraryhmään (D-ryhmä). Tosin käyttövalioita on syntynyt harvakseltaan.
Vuonna 1994 otettiin mittaa terrieriryhmässä.
Vuoden 1995 alusta mustaterrieri luokiteltiin FCI:n ryhmään 2, pinseri-, snautseri-, molossityyppiset ja sveitsiläiset karjakoirat.
Voimassa oleva rotumääritelmän suomennos on Suomen Kennelliiton hallituksen hyväksymä 12.1.1987. Rodut rodun sisällä
Mustaterrieri kehitettiin Red Star -kennelissä mm. seuraavien rotujen toistuvina risteytyksinä:
· suursnautseri
· airedalenterrieri
· rottweiler
· newfoundland ripauksella tanskadoggia
· itäeurooppalainen paimenkoira
· kaukaasianpaimenkoira
Kaiken kaikkiaan tässä kehitystyössä käytettiin 17 eri rotua.
Rotunimet näyttävät vaihtelevan sen mukaan, miltä puolen rajaa niitä on tarkasteltu.
Nöffi taitaa pääsääntöisesti olla moskovannoutaja, moskovsky vodolaz.
Itäeurooppalainen paimenkoira taas? Jospa se onkin länsi-venäjän laika tai joissain yhteyksissä mainittu saksanpaimenkoira?
Jos KoiraNettiin on uskominen, löytyy rodun takaa jopa bokseri CH Wedge Hollows Hasty Harry, jonka nimi muistuttaa epäilyttävästi yhtä tämänhetkistä rotumme tuomaria.
Kompastuskiviä jalostustyössä
Aluksi risteytyksillä ei ollut pitkää turkkia, kuten nykyisellä mustaterrierillä.
Armeija tarvitsi käyttöönsä suuren, vahvan ja vaatimattoman koiran, jonka turkki ei vaatisi huoltoa ja jonka ilmiasu olisi vakuuttava sille osoitetussa tehtävässä eli pelote sinänsä.
Koiran tulisi omata myös hyvä koulutettavuus. Jalostusmateriaali valittiin näitä päämääriä silmälläpitäen.
Ensimmäisen sukupolven risteytykset olivat hiljaisia yksilöitä. Vartiointityö, johon rotua itse asiassa kehitettiin, sen sijaan vaati päinvastaisia ominaisuuksia.
Tämän takaiskun paikkaamiseksi Red Star kennel, johtajanaan kenraali G.P. Medvedev, päätti lisätä rotuun metsästävää ajokoiraa (hound).
Eräs toinen alkuaikojen toive oli, että mustaterrierillä olisi pystyt korvat.
Kehitteillä olevaan rotuun lisättiin husky-tyyppisen laikan verta. Se testi meni mönkään, mutta oli kai kokeilun arvoinen.
Siviiliharrastajien mukaantulo
Hyvät työkoiraominaisuudet ovat aina olleet Red Star kennelin jalostustyön korkein tavoite.
1957 Palvelus- ja Metsästyskoirien yleisliittolaisessa näyttelyssä esiteltiin 43 mustaterrieriä. Koirat saivat laajojen kasvattajapiirien huomion.
Punainen Tähti -kennel alkoi myydä toisen ja kolmannen sukupolven pentuja harrastelijakasvattajille.
Näin mustaterrierille koitti uudenlaisen kehityksen aikakausi.
Siviilien mukaantulo herätti myös huolta;
Miten varmistetaan tämän armeijan kennelin tarjoaman melko tasalaatuisen eläinkannan olemassaolo, ja miten samalla säilytetään rodun hyvät käyttöominaisuudet?
Tultaessa 60-luvulle, jalostustyön siirtyessä pääasiassa harrastelijakasvattajille, alkoi rotu asteittain muuttua. Aika-ajoin pennut silti muistuttivat siitä rotujen sekamelskasta, josta mustaterrieri oli luotu.
Pentueisiin ilmaantui airedaleja, rotikoita, nöffejä, tai pennut syntyivät sinisinä, vehnänvärisinä, jopa brindleinä.
Värilliset muuten miellyttivät ulkomaalaisten koiraharrastajien eksotiikanhakuista silmää. Biologin näkökulmasta sekamelska muistutti rodun alkuperästä, jonka vaikutusta vastaan ei voi taistella, korkeintaan pitää mielenkiintoisena. On myös siunaus, jos rodun monimuotoisuus paitsi säilyy, myös näkyy.
60-luvulla koirien suurimmat ongelmat ilmenivät hampaistossa. Syyt hampaiston puutteisiin löytyivät aivan rodun alkujuurista. Hyvin erityyppiset ja -rakenteiset koirat erilaisine päänrakenteineen muodostivat uuden rodun juuret ja vaikuttivat rodun ilmiasuun, vaikkakin jalostusmateriaalia karsittiin tuntuvasti.
1979 Punainen tähti -kennel laati roturyhmälle standardin. 800 pentueen raja (yli 4332 pentua) oli ylitetty. Voitiin olla tyytyväisiä, sillä suurin osa pennuista vastasi asetettua standardia. 1981 näitä standardeja tarkistettiin.
Nyt, vuonna 2008, on rodun kotimaassa menossa jälleen uusi standardintarkistusprosessi. Näin asiantuntijat kuvailevat rodun esivanhempia
Suursnautseri Roy (s. 1947), kantaisä
Tyypillinen siitoskoira, jolla oli vankka ja kuiva runko, tasasuhtainen rakenne, hyvin kehittynyt luusto ja lihaksisto. Etujalkojen varpaat olivat hieman ulospäin kiertyneet. Takajalat olivat asettuneet ikään kuin ”lehmän kintereet”. Uroksella oli tasapurenta.
Yhdistelmästä Roy ja rottweilernarttu Una kahta koiraa, Vakh´ia ja Azart´ia, käytettiin siitokseen.
Vakh´n poika Foka siirsi jälkikasvulleen alapurentaa. Siitä huolimatta sisäsiitos Fokaan antoi lupaavia tuloksia. Narttua Tiza, joka oli moscovsky vodolaz, käytettiin myös siitokseen. Sillä itsellään oli valkoinen rinta ja varpaat. Nämä merkit siirtyivät järjestelmällisesti jälkikasvulle.
60-luvun alussa pentuesisaruksia, suursnautsereita Dasso ja Ditter v. Dranhenshlucht´ia käytettiin jalostustyössä. Jälkimmäinen todettiin monocrytorchidiksi (Diagnoosi vapaasti käännettynä: kives missä lie, jopa nartullakin)
Vaikkakin tämä on hyvin lyhyt lista jalostuskokeissa käytettyjen yksilöiden puutteista, niiden uskoisi aiheuttavan kauhunsekaisia tuntemuksia kenessä tahansa kasvattajassa.
Jos edellä mainitut ongelmat on kirjattu ja julkistettu, niin, missä kulkee tavallisen harrastajan, kasvattajan mahdollisuus vaikuttaa.
Jokainen varmaan listaa omat prioriteettinsa tärkeysjärjestykseen ja toimii niiden mukaan.
Mikä sitten on mustaterrierin menestyksen salaisuus?
Ilmestyessään näyttämölle nykymustaterrieri täräyttää tajunnan.
Miten tällainen nuori rotu sai maailmanlaajuisesti arvostettujen rotujen aseman?
Työkoirana mustaterrierin suosio määräytyy ennen kaikkea yksilön hyödyllisyydestä, kyvystä suojella omistajaa ja tämän perhettä.
Suuri koko yhdistettynä erinomaisiin työkoiraominaisuuksiin, rohkeuteen ja samalla eleganttiin ulkomuotoon, sosiaalisiin taitoihin ja hermorakenteen jämäkkyyteen takaa, että mustaterrierin suosio ei ole vain hetkellistä, vaan että se voi kasvaa edelleen, - jollei ihminen poikkea rodulle asetetuista alkuperäisistä kriteereistä. Kehitys ja muutos eivät ole kaikessa toimintaa ohjaavia arvoja.
Paitsi, jos ihminen kehittyy huomaamaan, ettei kaikkea tule ronkkia.
Erityyppiset mustaterrierit
Puhuttaessa mustaterrieristä rotuna on oleellista mainita rodun sisällä olevat kaksi eri tyyppiä. Jako ei ole aivan yksiselitteinen, mutta se auttaa ymmärtämään rotua oikein.
Terrierityypin koirat ovat yleensä neliömäisiä. Niillä on kapea, pitkä pää, kuiva ja korkealle asettunut kaula, suora olkavarsi, litteä rintakehä sekä litteät lihakset. Pitkät vipuvarret ja hyvin kulmautuneet raajat tekevät koirista laajaliikkeisiä.
Käytökseltään tasapainoisina tämän tyypin koiria voidaan tuoda riittävästi esille. Ne näyttävät urheilullisilta ja ovat uhkarohkeitakin. Muutamat asiantuntijat niin Venäjällä kuin ulkomaillakin pitävät tätä tyyppiä parempana, vedoten siihen, että mustaterrierin imagon tulee mukailla rodun nimeä, terrieri.
Oma ajatukseni on, että nimen valinnassa tehtiin pari rajoittavaa mokaa; musta ja terrieri. Suurin osa eksperteistä on luojan kiitos toista mieltä.
Tämän takia mustaterrieri on siirretty FCI:n ryhmästä III ryhmään II.
Rottweiler tyypin (termi, johon olen törmännyt Venäjällä) koirat ovat mahtavan kokoisia massiivisine luineen, pulleine lihaksistoineen, leveine ja syvine rintakehineen, hyvin karskeine rakenteineen.
Hermorakenne näillä koirilla on erityisen vakaa ja tasapainoinen. Jo niiden olemassaolosta huokuu rauhallisuus ja itsevarmuus.
Ensisilmäyksellä koira voi näyttä hitaalta, jopa laiskalta, mutta tämä leppoisuus piilottaa sisälleen valmiuden hyökätä salamannopeasti ja epäröimättä taistoon vastapuolen esittäessä pientäkin vastarintaa, aggressiivisuutta.
Mustaterrierierin anatomiassa ei ole mitään terrierimäistä. Esimerkiksi airedalenterrierille tyypillinen rakenne on mustaterrierillä todella suuri virhe.
Puhuttaessa työkoiraominaisuuksista monet kouluttajat sanovat, että mustaterrieri oppii nopeasti ja se muistaa oppimansa hyvin, mutta uudelleenkoulutusta on turha yrittää. Tämän takia on vallalla luulo, että mustaterrieri on vaikea kouluttaa.
Oma kokemukseni on, että mustan kanssa tulee välttää turhanpäiväistä treenaamista, ylimääräisiä toistoja. Se opiskelee itse, jos sen oppimista ei sosiaalistumiskaudesta asti järjestelmällisesti ohjaa.
Koska koira on kotioloissa tyyni ja huomaamaton, sen opettaminen voi epähuomiossa jäädä vähemmälle ihmisen keskittyessä kouluttamisen sijaan viisaan koiranpennun palvontaan.
Koira on yllättänyt monesti omistajansa sanellen varsin nuorena perheen säännöt.
Mustaterrierin voi kouluttaa mihin vain, mutta suojelijan, reviirinvartijan ominaisuuksia en missään muodossa vahvistaisi vaan suoranaisesti sammuttaisin.
Esimerkiksi omat koirani eivät korvaansa lotkauta, jos olen paikalla, mutta ”suolistavat” reviirilletulijan, jos ole poissa.
Häntä heiluu hiljaisen, ison koiran seisoskellessa autossani. Älä kuitenkaan avaa ovea!
Show-koira
Viime vuosien aikana mustaterrieri on käynyt rotuna läpi muutoksia, jotka ovat palvelleet lähinnä näyttelymaailmaa, evät niinkään sen toimintakykyä ja käyttöominaisuuksia.
Muutokset eivät ikävä kyllä ole vahvistaneet rotuun jalostettuja arvokkaita ominaisuuksia.
On huomioitava, että onneksi näyttelyinnostus johtaa väistämättä siihen, että ei-toivotusti käyttäytyvät yksilöt tulevat esiin.
Turkki
Jotkut, onneksi enää harvat luulevat, että mustaterrierit jaettaan turkin mukaan pitkä- ja lyhytturkkisiin. Red Star todellakin toi turkin pituusasian esiin ensimmäisessä rotumääritelmäversiossaan.
Emme enää voi puhua lyhytkarvaisesta mustaterrieristä rodun variaationa, sillä tätä tyyppiä ei pitäisi enää esiintyä. Tiedän kuitenkin, että tänäänkin lyhytkarvainen musta kuorsaa jossain huushollissa.
Mustaterrieri oli jalostuksensa alkuvaiheessa lyhytkarvainen. Se ei voinut olla muutakaan, sillä sen perustana ovat rodut, joilla ei ollut rodun nykyistä tuntomerkkiä, huomiota herättävän runsasta ja näyttävää turkkia.
Vielä 80-luvulla mustien turkki nypittiin suursnautserien tapaan trimmauksen yhteydessä.
Nykypentueissa on silloin tällöin pentuja, jotka tulee nyppiä. Saaralla oli nypittävä turkki. Tämän hetkisen narttuni turkki kertoi ensimmäistä kertaa viime keväänä, että se pitää nyppiä. Missä lie syy. Ruokavaliossa, terveydessä, elinolosuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia eikä 5½-vuotias liene vanhuuttaan hapertunut.
Tänä päivänä esiintyy myös eri värejä ja valkoisia merkkejä. Samoin esiintyy karvanlaatuja laidasta laitaan. Nartullani on rotumääritelmän mukainen karhea, hieman laineikas turkki. Uroksellani turkki on pehmeämpi, läpitunkemattoman tiheä ja kihara, tosin säänkestävä. Erinomaista lankamateriaalia kummallakin. Villaa voi kehrätä sellaisenaan eikä lampaanvilla tarvitse ammattilaisenkaan mielestä 40% enempää.
Turkin asianmukainen tai vippaskonstein höystetty hoito ei vaikuta turkin väriin eikä geenien mukaiseen laatuun. Hoitamattomuuden kyllä näkee ja haistaa maallikkokin.
Monesti mustan valioyksilön kiiltävänmusta turkki muuttuu harmaammaksi; yksi karva musta, kaksi harmaata. Pentujemme isän turkki oli jo viisivuotisena harmahtava, meillä ollaan vielä pikimustia. Mustaterrierisi on ympärivuorokautinen harrastus. Se on niin työläs.
Oikea ruokinta, turkin huolto ja koiran oppimisen ohjaaminen pentulaatikosta asti vievät kaiken vapaa-aikasi. Tosin, se on myös vaivaton ja huomaamaton?
Ristiriita väittämissä selittyy, kun hankit sen ensimmäisen mustaterrierisi.
Lukekaa biologianläksynne - sanoisin rodun asiantuntijoiksi halajaville.
lauantai 2. marraskuuta 2013
maanantai 21. lokakuuta 2013
Autumn
Air temperature is just falling; nights under 0 and days about +5C.
...So easy to pick up poop in the mornings.
Ruuti 6 months on 20th October 2013
DENEB-KEITOS YABLONEVYY TSVETOK
More than 60cm and 27kg
1. sukupolvi
|
2. sukupolvi
|
3. sukupolvi
|
4. sukupolvi
|
||||
|
|
|
|
||||
|
|||||||
|
|
||||||
|
|||||||
|
|
|
|||||
|
|||||||
|
|
||||||
|
|||||||
|
|
|
|
||||
|
|||||||
|
|
||||||
|
|||||||
|
|
|
|||||
|
|||||||
|
|
||||||
|
lauantai 12. lokakuuta 2013
Growin up
Not even 6 months and the first disagreements has been passed.
Ruuti is an extremely strog and fearless personality.
I am more than pleaced.
Thank you breeder :)
Ruuti is an extremely strog and fearless personality.
I am more than pleaced.
Thank you breeder :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)